MINUN TARINA…

 

Ympyrä on sulkeutunut kun harjoitan kultasepän ammattia täällä Suovantiellä. Isälläni Urpo Mäkisellä oli 1960- luvulla pieni verstas omakotitalomme alakerrassa.

Pikkupoikana kävimme isoveljeni kanssa alakerran verstaassa ” hommissa”. Kynttilän liekillä punaiseksi hehkutettu rautalanka oli ensimmäisiä juttuja joita muistan. Vähän myöhemmin rautalankaa käänneltiin sykkyräksi ja heittoprässissä se litistettiin ”design-koruksi”.

 

Mieleen painuvia hetkiä oli myös kun isä sulatti materiaalia kaasupolttimella, josta kuului lähes suihkumoottorin omainen valtava meteli ja kuumuus. Lähes taianomainen näky oli myös sula metalli, jonka isä kaatoi varmoin ottein muottiin.

 

Neljällä tyttärellämme on jokaisella elämänsä jossain vaiheessa ollut pienen pieni työpöytä pajallani, jossa he ovat myös tehneet ”hommia”. Tällä hetkellä toiseksi nuorin tytöistämme Sini opiskelee ammattia Lahdessa ja aika näyttää jatkaako hän joskus verstaan pitoa täällä vai jossain muualla.

Ympyrän pyörähdystä odotellen…

" Tehdään elämäsi koru "